Onnellinen ja iloinen viikko on jäämässä taakse, kaikkein parasta oli lompakon palautuminen pitkän kierroksen jälkeen. En edes ymmärtänyt sen olevan siinä linja-autossa, mutta ymmärsin sen heti siinä vaiheessa, kun Seppo oli ovella vastassa. Päätin heti siinä kohtaa, että en jätä sitä Jarin mukaan seilaamaan, joka kerran Jarin kanssa kulkiessa olen tarkistanut lompakon mukana olon. Tänään olen onnellinen jo siitäkin, että kaikki on kohdallaan. Miten mahtavaa, kun kaikki on hyvin, näin se vaan on ja menee!