Olen tässä nyt sitten ihmetellyt sitä, että kuinka mä voin pelätä paikkuriin menemistä, kun en normaalisti sitä juurikaan pelkää. Pelko johtui ihan siitä, että kun mä näin sen Alhaisten vanhustentalossa asuvan miehen, se palautti mun mieleen sen neljän vuoden takaisen tilanteen, joka on elävänä muistoissani ihan joka hetki, kun näen hänet. Siksi en oikein ollut innostunut menemään samassa paikkurissa hänen kanssaan. Kun näin hänen odottavan, kääynnyin heti ympäri ja palasin takaisin odottamaan ammattikorkean ohi menevää autoa. Huh, onneksi sentään pääsi sillä, ettei tarvinnut mennä paikkurilla ja ajatella, että taasko hän sanoo. Mutta hyvä fiilis on nyt, kaikki kohdallaan!